Miten yhdistää leikkipuisto ja kuntosali kotiolosuhteissa?

Valehtelisin, jos sanoisin sen olevan helppoa ja onnistuvan ihan käden käänteessä. Kehonpainoharjoittelu on korona-ajan vastine kuntosalille. Punnerrukset ja leuanvedot ovat monelle tulleet tutuiksi tänä aikana.


Minulla ei kotona ole leuanvetotankoa, mutta minulla oli 20 vuotta vanhat jumpparenkaat säädettävällä korkeudella. ...tai siis, muistin minulla sellaiset olevan.


Olin ostanut ne yhdessä parin kahvakuulan kanssa aikaisemmin silloin, kun kuvittelin treenaavani kotona, kun en salille ehdi. No, eivät ne käyttöön tulleet. Käytin niitä poikamiesyksiössäni ehkä kerran leuanvetotangon jatkeena. Kunnes parin muuton jälkeen olivat hautautuneet mökin vintille.


Keväällä löysin ne uudestaan ja mökillä ollessani huomasin laittaa ne terassilla olleisiin lasten keinun koukkuihin kiinni. Siitä terassin reunaa vasten soutuja ja punnerruksia tekemään. Siitä muodostui koronakevään rutiini - monipuoliset treenit onnistuivat ja lihaksistossa tuntui hyvän treenin lämmin värinä.


Kesän käännyttyä syksyksi ja koulujen alun jälkeen kaupunkiin palatessani ajattelin tuoda renkaat treenikavereiksi myös kotiin. Ei tarvinnut vaimonkaan kanssa paljoa neuvotella, kun keksin, että nehän voidaan asentaa lasten huoneeseen, niin omaksi, kuin lastenkin iloksi.


Kiinnitys toki mietitytti. Olen sen n. 100-kiloinen jässikkä ja renkaiden turvallinen ankkurointi kattorakenteisiin on omanlaisensa mietinnän paikka. Minä luulin olevani nokkela: Kysyin siitä Facebookissa parviälyltä. Minä en ole kummoinen remonttimies, pois se minusta.


Sain useita hyviä vinkkejä ja ohjeita kiinnittämiseen sekä jopa linkin soveliaisiin kattosaranoihin, joilla saada ne liukumaan ja keinumaan äännettömästi. Erilaista pulttia ja dyypeliä tarjottiin ratkaisuksi ja minä selasin rautakauppojen verkkosivuja soveliaita etsien.


Sitten tuttu arkkitehtimme päätti osallistua keskusteluun ja hämmentää pakkaa. “Olethan ihan varma, että teidän talossa on massiivi-teräsbetonilaatta (betonin paksuus n. 150mm) eikä alalaattapalkisto? Rakennuksen iän perusteella voisi nimittäin olla kumpi vaan.”


Siis mikä ihme on alalaattapalkisto?


Kiitos, Susanna - nyt meni vaikeaksi. Keskusteluun osallistuivat sen jälkeen sekä oma äiti että anoppi pohtien kiinnitysten turvallisuutta lapsiperheissä. Sen sijaan, että olisin ryhtynyt etsimään ruuveja ja kiinnikkeitä verkkokaupoista, meni aikani opiskellessa rakennusvalvonnan arkistopalvelu “Arskan” havainnekuvia.


Sen, mitä suttuisista kuvista pystyin hyvällä tahdollani ymmärtämään oli tosiaan se, että kattomme ei ollut yhtenäistä teräsbetonilaattaa, vaan oman kerroksemme kohdalla juurikin palkkeja. Mitäs sitten tehdään?


Keskusteluun osallistuivat sen jälkeen sekä oma äiti että anoppi pohtien kiinnitysten turvallisuutta lapsiperheissä.

Tähän projekti uhkasi jäädä. Jäin miettimään rakenneilmaisimen ostamista tai lainaamista, vehkeen, josta en ollut kuullutkaan, ennen projektin alkua. No, siinä ne renkaat olivat viikosta toiseen muistuttamassa minua keskeneräisestä projektista. Olisivat varmaan vieläkin ellei kahdeksan vuotias tyttäreni olisi aloittanut painostamista niiden suhteen.


Takaisin piirustuspöydän ääreen. Mittasin arskan kuvista palkkien paikat ja toivoin niiden olevan riittävän tarkat. Hommasin 8 mm ruuvit ja niihin soveliaat dyypelit. Ruuvipaketissa luki painon kestoksi 170 kg kappale. Siis, 170 kiloa, mikäli se on palkissa eikä jossain muussa täyteaineessa.


Ei ollut rakenneilmaisinta, ei. Ajattelin, että kerrankos sitä mittaa ja poraa reiän kattoon ja sillä sen tunnustelee. Yksi reikä sinne tänne, sitä varten on maalia ja pakkelia, jos piiloon pitää laittaa. Yrittänyttä ei laiteta ja antaa mennä vaan…


Ensimmäinen reikä meni palkin viereen, mutta viisi senttiä pidemmältä se palkki löytyi. Huraa! Siitä eteenpäin se sujui kuin tanssi, ainakin jos tanssilla tarkoitetaan poravasaran tahtiin huojuvilla tikkailla nakuttamista.


Siinä ne sitten olivat, saranahakaset katossa. Ripustin renkaat niihin ja laitoin niihin varovaisesti painoa. Vähitellen otin vauhtia ja keinuin ensin molemmilla ja sitten yhdellä kerrallaan. Tuntuivat kestävän. En aloittanut vastajättiläisellä. Sen jälkeen tytöt ajoivatkin jo minut pois.


En ehkä ole vielä päässyt ihan samaan rutiiniin renkaiden kanssa kuin keväällä. Sitä vastoin tytöt keinuvat ja tekevät kieppejä niillä aina ohi kulkiessaan; hyvää jumppaa heillekin. Voidaan sanoa, etteivät vain katso pädiä kaikki illat. Ihan todistetusti jumppaavat, ja jumppaavatpa vielä mielellään.


Itse olen aloittanut etuvivun harjoittelun. Ei se vielä mene, mutta rohkeus ja voima kasvavat kun altiistaa itsensä epämukavuusalueelle. Ehkäpä se vielä menee. Mennee kissankin nylkeminen, josta jälkimmäisestä todettava, että kyseessä tosiaan on voimisteluliike.


Hyvinvointia päivään, voikaa vahvasti ystävät.


Nikke

98 views0 comments