Mittaaminen on hyödyllistä - mittausahdistus turhaa

Onko mittaaminen ahdistavaa?


Olemme viime aikoina saaneet kuulla itsensä mittaamisesta paljon positiivista: Aktiivisuusrannekkeet muistuttavat nousemaan ylös ja kävelemään enemmän; unimittarit nukkumaan enemmän ja laadukkaammin; urheilurannekkeet treenaamaan oikein ja kasvattamaan kuntoa; älyvaa’at seuraamaan kehonkoostumusta jne.


James Clearin rutiineihin pureutuvan kirjan mukaan tämä ei ole kovin yllättävää: mittaaminen tekee muutokset näkyviksi. Näkyviä muutoksia on helpompi seurata kuin yleistä päivittäin vaihtuvaa käsitystä esimerkiksi omasta aktiivisuudestaan.


Näiden ei tarvitse olla hienoja älylaitteita, usealle riittää ruutupaperi ja kynä, kun pelkästään rastien keräämisestä tulee rutiinia ylläpitävä näkyvä muistutin. Nykyään elämämme on kyllästetty teknologisilla laitteilla, joita on vain huomattavan helppo ottaa mukaan itsensä seuraamiseen.


Ehkä juuri sen vuoksi elämme keskellä notifikaatiotulvaa, joka vaatii huomiota itseensä. Ei ole harvinaista, että vilkaisemme puhelintamme 250 kertaa päivässä (keskiarvo 221). On ystäviä sosiaalisessa mediassa, joiden elämä vaikuttaa täydelliseltä; on uutisia maailmalta, joihin omat vaikutusmahdollisuudet ovat heikot; on ideaaleja, joita ei pysty saavuttamaan.


Menestysvalmentajan Gary John Bishop korostaa, että negatiivinen ajattelutapa on vahingollista. Lohdullista on se, ettet ole mitä ajattelet olevasi, olet mitä teet. Sen vuoksi omien rutiinien viilaaminen auttaa luomaan sinusta sen version, joka pystyt olemaan. Tekeminen muuttaa sinua, tekemisen ajattelu - vähemmän.


No, miten se ahdistus? Psykologi Anna-Kaisa Turpeisen mukaan ahdistus on pelon kaltainen. Se koetaan luottamuksen ja turvallisuuden puutteena. Ahdistuksen kokemukseen liittyvät yleensä ajattelun tavat, jotka taas herkästi ruokkivat ahdistuneisuutta lisää.


Jos ajatellaan, että ristiriita haaveminäkuvan ja mittaustulosten kanssa on ilmeinen ja aiheuttaa tuskaista ahdistuneisuutta - ei pidä lähteä oman suorituskyvyn mittaamisesta liikkeelle.


Jos ahdistus on ylivoimaista, kääntykää psykologisten palveluiden puoleen - siinä ei ole mitään hävettävää. He ovat mielen valmentajia ja terveelle mielelle on helpompi rakentaa hyvinvoiva elämäntapa. Tyypillinen esimerkki on vaaka, joka aiheuttaa monelle lyhytaikaista ahdistusta, jos tietää, että kiloja on kertynyt. Joillekin se on elämään jatkuvasti ja vahingollisesti vaikuttava ahdistuksen lähde.


Teemme työtä terveiden ihmisten kanssa, mutta herkästi tunnustamme, että emme tee psykologista terapiaa ahdistusten käsittelyyn vaan valmennamme asiakaitamme parempaan suorituskykyyn. Se tapahtuu yhtäältä mittaamalla hyvinvointia ja toisaalta kysymällä omista tuntemuksista. Mittarin numero on indikaattori, sillä ei ole itsessään mitään mitään arvoa.


Itse pidän mittaamisesta ja exceleistä. Pidän siitä, että näen oman suorituskykyni nousun kellostani, tai että parhaimmilaan korkeat vireyspisteet Ourastani. Näillä on placebo-efekti ja 90 pisteen päivänä tuntuu, että kaikki on mahdollista. Varmasti myös kääntäen, nocebo-efekti heikkona päivänä kenties heikentää suoritusta enemmän kuin olisi tarpeen.


Mittareista pitävänä henkilönä muistan 15 vuotta sitten, kun ensimmäisen maantiepyöräni matkamittari meni rikki - en halunnut lähteä ajamaan, enkä ajanut, kun siitä ei kertynyt kilometrejä mittariin. Typerääkö? No varmasti, mutta ihmismieli ei ole rationaalinen.


Työterveyspsykologi Sanna Sinikallio on kriittinen mittaamisen suhteen. Hänen mukaansa mittaustietoa käyttävät lähinnä sellaiset henkilöt, joilla elämänhallinta on jo jotenkin kohdallaan. Sosiologiasta väitelleen Harley Bergrothin mukaan itsenmittausteknologia voi auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan ja oppimaan itsestään. Kuitenkin hän varoittaa, että itsetietoisuuden kokemus muuttuu yllättävän katoavaiseksi, kun minuus joutuu jatkuvan kontrollin kohteeksi.


Kaikkiin elämäntilanteisiin samanlainen mittaaminen ei sovellu. Neljä vuotta sitten itse taistelin raskaan univelan kanssa kuopukseni pitäessä yöuneni lyhyinä ja katkonaisina. Väsyneenä ei jaksanut pysyä aktiivisena, saati urheilla, ja ruokavalionikin muuttui sokeri- ja rasvapitoisemmaksi kuin yleensä. Siinä ei Ouran kehoitus nukkua paremmin auttanut, vaikka varmasti oikeassa olikin. Vasta nuorimmaisen nukkuessa paremmin, sain otteen aktiivisemmasta elämäntavastani.


Mittarit antavat ylikorostuneen kuvan omasta hyvinvoinnin hallinnasta. Se ei ole objektiivinen totuus, vaikka se kovin suuntaa-antava onkin. Elämä on epäilemättä sattumanvarainen tapahtumaketju, mutta voimme luvata itsellemme, että teemme niitä asioita, jotka auttavat meitä todennäköisemmin saavuttamaan sen, mikä elämästä tekee merkityksellistä.


Mittaaminen on renki - ei isäntä.


Hyvinvointia päivään,

NK


91 views0 comments